Turun Sanomat / Marianne Mäkitalo
Sillinkalastajan tytär Liisa Saarni palaa joka kesä Rymättylään. Heinäkuussa Helsinki jää hetkeksi ja Galateia-yritystä
pitävä Saarni parkitsee kalannahkoja vuoden tarpeeseen. Lapsuuden maisemissa odottaa kalankäsittelijöiden
jäljiltä pakastettuja mateennahkoja.
Saarni on yli parinkymmenen vuoden kokemuksella uranuurtaja Suomessa kalannahan parkitsemisessa
ja kalannahkatuotteiden valmistamisessa. Päätoiminen yrittäjä hän on ollut vuodesta 1995 lähtien.
Edelleen hän on alallaan harvinaisuus. Tiettävästi alan päätoimisia yrittäjiä on hänen lisäkseen vain yksi,
Mikkelissä pari vuotta sitten Kalaparkin perustanut Ossi Kumpulainen.
– Kesällä parkitsen kalaa ja muuna aikana suunnittelen ja valmistan tuotteita. Kun vastaan koko tuotanto- ja myyntiprosessista
itse, pystyn parhaiten hahmottamaan, millaisia tuotteita materiaalista voi suunnitella ja valmistaa, Saarni sanoo.
Kalannahasta valmistuu laukkuja, kukkaroita, vöitä, silmälasikoteloita ja avaimenperiä. Alalle Saarni päätyi opiskeluajan innoittamana, jolloin ompeluopinnot vaihtuivat nahan käsittelyn erityistekniikan opiskeluun.
– Tutkin, miten suomalais-ugrilaiset kansat käsittelivät ja parkitsivat mateen nahkaa ja mitä siitä tehtiin. Opiskelin myös lappalaisten tapaa käsitellä poronnahkaa. Kului useampi vuosi, ennen kuin aloin hallita tekniikkaa, jolla sain nahasta käyttökelpoista.
Saarni myöntää, että aluksi tuotteilla oli vaikea päästä markkinoille. Selitykseksi hän mainitsee esimerkiksi kuluttajien ennakkoluulot.
– Kalannahan ei uskota olevan kestävää, tai se mielletään kalanhajuiseksi. Parkitun kalannahan ominaisuudet ovat samat kuin nahalla muutenkin. Se on kestävää ja pitkäikäistä, eikä se haise kalalle. Kuten nahasta ei muutenkaan, kalannahasta ei voi tehdä uimapukua tai sateenvarjoa, Saarni naurahtaa.
Saarni miettii olleensa tuotteillaan edellä aikaansa. Tällä hetkellä ekologisuus ja kierrätys ovat vahvoja määreitä markkinoilla.
Saarni on painottanut näitä ominaisuuksia tuotteissaan alusta lähtien.
– Parkitsen nahat perinteisillä menetelmillä, en käytä kemikaaleja, vaan kasviparkkiaineita. Parkitsemiseen kuluu aikaa.
Saarni jatkaa, että maailmalla muotitaloissa näkyy yhä enemmän kalannahasta suunniteltuja tuotteita.
– Sillä korvataan uhanalaiseksi tulleiden käärmeiden ja liskojen nahkoja.
Itse en määrittele kalannahkaa korvikemateriaaliksi. Se on hyvää ja laadukasta nahkaa, jota saadaan kalan fileoinnin jälkeen jätemateriaalina hyötykäyttöön. Tällä hetkellä Saarnin tuotteiden markkinat ovat pääasiassa kotimaassa.
– Joitakin tuotteita päätyy ulkomaille. Ulkomaalaiset mieltävät tuotteisiin primitiivisen skandinaavisen leiman. Kalan ominaisuus näkyy tuotteissa. Tämä miellyttää kuluttajia.
Vaikka kalannahan parkitseminen ja tuotteiden valmistaminen onnistuu vain käsityönä, Saarni ei halua määritellä tuotteita luksukseksi.
– Jos haluaa yleisesti mieltää nahan luksukseksi, niin sitten kalannahka on luksusta. Käsin valmistettu nahkatuote on vähän hintavampi. Aluksi tuotteista innostuivat kalastajat ja eränkävijät. Nyt niistä on kiinnostuneet kaiken ikäiset ja tyyppiset kuluttajat, jotka arvostavat esimerkiksi ekologisuutta ja tuotteen pitkää ikää.
Sillinkalastajan tytär Liisa Saarni palaa joka kesä Rymättylään. Heinäkuussa Helsinki jää hetkeksi ja Galateia-yritystä
pitävä Saarni parkitsee kalannahkoja vuoden tarpeeseen. Lapsuuden maisemissa odottaa kalankäsittelijöiden
jäljiltä pakastettuja mateennahkoja.
Saarni on yli parinkymmenen vuoden kokemuksella uranuurtaja Suomessa kalannahan parkitsemisessa
ja kalannahkatuotteiden valmistamisessa. Päätoiminen yrittäjä hän on ollut vuodesta 1995 lähtien.
Edelleen hän on alallaan harvinaisuus. Tiettävästi alan päätoimisia yrittäjiä on hänen lisäkseen vain yksi,
Mikkelissä pari vuotta sitten Kalaparkin perustanut Ossi Kumpulainen.
– Kesällä parkitsen kalaa ja muuna aikana suunnittelen ja valmistan tuotteita. Kun vastaan koko tuotanto- ja myyntiprosessista
itse, pystyn parhaiten hahmottamaan, millaisia tuotteita materiaalista voi suunnitella ja valmistaa, Saarni sanoo.
Kalannahasta valmistuu laukkuja, kukkaroita, vöitä, silmälasikoteloita ja avaimenperiä. Alalle Saarni päätyi opiskeluajan innoittamana, jolloin ompeluopinnot vaihtuivat nahan käsittelyn erityistekniikan opiskeluun.
– Tutkin, miten suomalais-ugrilaiset kansat käsittelivät ja parkitsivat mateen nahkaa ja mitä siitä tehtiin. Opiskelin myös lappalaisten tapaa käsitellä poronnahkaa. Kului useampi vuosi, ennen kuin aloin hallita tekniikkaa, jolla sain nahasta käyttökelpoista.
Saarni myöntää, että aluksi tuotteilla oli vaikea päästä markkinoille. Selitykseksi hän mainitsee esimerkiksi kuluttajien ennakkoluulot.
– Kalannahan ei uskota olevan kestävää, tai se mielletään kalanhajuiseksi. Parkitun kalannahan ominaisuudet ovat samat kuin nahalla muutenkin. Se on kestävää ja pitkäikäistä, eikä se haise kalalle. Kuten nahasta ei muutenkaan, kalannahasta ei voi tehdä uimapukua tai sateenvarjoa, Saarni naurahtaa.
Saarni miettii olleensa tuotteillaan edellä aikaansa. Tällä hetkellä ekologisuus ja kierrätys ovat vahvoja määreitä markkinoilla.
Saarni on painottanut näitä ominaisuuksia tuotteissaan alusta lähtien.
– Parkitsen nahat perinteisillä menetelmillä, en käytä kemikaaleja, vaan kasviparkkiaineita. Parkitsemiseen kuluu aikaa.
Saarni jatkaa, että maailmalla muotitaloissa näkyy yhä enemmän kalannahasta suunniteltuja tuotteita.
– Sillä korvataan uhanalaiseksi tulleiden käärmeiden ja liskojen nahkoja.
Itse en määrittele kalannahkaa korvikemateriaaliksi. Se on hyvää ja laadukasta nahkaa, jota saadaan kalan fileoinnin jälkeen jätemateriaalina hyötykäyttöön. Tällä hetkellä Saarnin tuotteiden markkinat ovat pääasiassa kotimaassa.
– Joitakin tuotteita päätyy ulkomaille. Ulkomaalaiset mieltävät tuotteisiin primitiivisen skandinaavisen leiman. Kalan ominaisuus näkyy tuotteissa. Tämä miellyttää kuluttajia.
Vaikka kalannahan parkitseminen ja tuotteiden valmistaminen onnistuu vain käsityönä, Saarni ei halua määritellä tuotteita luksukseksi.
– Jos haluaa yleisesti mieltää nahan luksukseksi, niin sitten kalannahka on luksusta. Käsin valmistettu nahkatuote on vähän hintavampi. Aluksi tuotteista innostuivat kalastajat ja eränkävijät. Nyt niistä on kiinnostuneet kaiken ikäiset ja tyyppiset kuluttajat, jotka arvostavat esimerkiksi ekologisuutta ja tuotteen pitkää ikää.